Kiinnostaa, ei kiinnosta

Tyhjässä päässä on taas pyörinyt eräs ajatuksenpoikanen. Poikasen tasolle se on kyllä jäänytkin, kun en ole oikein osannut muovata ja jalostaa sitä eteenpäin. Ajatus sai alkunsa oikeastaan tuosta Operaatio Puujalasta.

Kuten olenkin jo aikaisemmin kirjoittellut, niin tuon operaation puitteissa olen joutunut tekemisiin uusien ihmisten kanssa. Muutama viikko kuukausi takaperin olin aikeissa kirjoittaa siitä, miten olen huomannut tuon operaation aikana, että toiset ihmiset kiinnostavat tai ovat enemmän kiinnostavampia kuin toiset. Tuo kirjoitus jäi kuitenkin alkutekijöihinsä, kun aiheesta ei sitten syntynyt muutamia lauseita enempää.

Ajatus jäi löyhästi pyörimään päähäni, kunnes se ajautui toisille raiteille. Tuota asiaa miettiessä mieleeni nousi kysymys, että miksi sitten eri ihmisten kohdalla kiinnostavuuskerroin on erilainen. Tähän saakka olen tunnistanut vasta kaksi erilaista syytä, tai ainakin nämä ovat olleet kaikkein helpoimmin huomattavissa.

Ensimmäinen kiinnostavuustekijä on puhtaasti fyysinen. Jos toisen ulkoisessa olemuksessa on jonkinlainen seikka mikä miellyttää edes jollakin tapaa silmääni, niin kiinnostavuuskerroin on tällöin positiivinen. Tästäkin asiasta voisi mainita huvittavan esimerkin, tarkemmin sanottuna se harvalukuinen naisten joukko työpaikalta.

Yhdellä heistä on takaapäin katsottuna erittäin hyvännäköinen takamus/lantio. Kuinka monesti silmäni ovatkaan nauliintuneet tuohon käytävällä kävelleeseen ja viekoittelevasti keinuneeseen takapuoleen, jota vielä joskus erittäin hyvin istuvat farkut ovat korostaneet. Toisella on taas mukavannäköiset sääret. En ole kyllä mikään säärifani mutta on ne sen oloiset, että olisi niitä mukava hiplailla, jos ne sohvalla istuessa sattuisivat sattuisivat syliini eksymään. Kolmannella naisella on toimiston isoimmat rinnat ja ne on oikeasti isot. Näiden kiinnostavuutta nyt tuskin tarvitsee mitenkään selitellä. Oih ja voi, kun saisi joskus painaa naamansa niiden rintojen väliin ja samalla vähän käsillään hyväillä, niin voi sitä onnen tunnetta mikä siitä tulisi. Entäs sitten tapaus numero 4? Tämä voi kuulostaa hieman huvittavalta mutta hänen kohdallaan kyse on ihosta, joka on poikkeuksellisen sileä. Nuo kolme ensin mainittua ovat kaikki nelosta nuorempia mutta siltikään heillä ei ole niin sileää ihoa mitä viimeksi mainitulla. Joskus hän käy aina kysymyssä minulta jotakin asiaa ja välillä hän jää siihen höpöttelemään asiaan kuuluvaa. Tällöin häneen puheensa tahtoo mennä minulta aina toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, kun huomioni on kiinnittynyt hänen ihoonsa ja siihen ajatukseen, että miltähän se mahtaisi tuntua, jos saisin kuljettaa sormenpäitäni hitaasti hänen sileää ihoaan pitkin. Mutta sepä näistä...

Toinen kiinnostavuustekijä on taas, ööh, henkilön kiinnostavuus. En osaa sitä nyt tarkkaan selittää mutta ehkäpä se on yksinkertaistettuna toisen luonteen ja käytöksen yhdessä muodostama persoonallisuus. Yleensä on melko mahdotonta sanoa etukäteen ihmisestä päältä päin, mikä on hänen kiinnostavuuskerroin persoonaalisuuden osalta. Tämän taitaa saada selville vain seurailemalla henkilöä ja olemalla tekemisissä hänen kanssaan.

Jos näitä eri kiinnostavuustekijöitä halutaan laittaa johonkin arvojärjestykseen, niin omasta mielestäni ensimmäisenä tulee persoonallinen ja vasta sitten fyysinen kiinnostavuus. Syykin nyt on yksinkertainen. Onhan se nyt huomattavasti mukavampaa olla luonteeltaan mukavan tyypin seurassa kuin jonkun isotissisen mutta mulkun luontoisen henkilön seurassa. Tai voihan niitä kyllä sellaisikin masokisteja olla olemassa, jotka pystyvät olemaan nuiden jälkimmäisten tapausten kanssa, mutta minä en siihen pysty. Tämä järjestys on hieman ongelmallinen, sillä fyysisen kiinnostavuuden näkee heti silmillään, kun taas persoonallinen kiinnostavuus tulee esille yleensä vasta myöhemmin. Ottaen vielä huomioon minun olemattomat sosiaalistumisen taidot, niin voihan se olla, että monta kiinnostavaa tapausta on saattanut mennä (ja varmaan vielä meneekin) ohi, kun en ole päässyt ns. pintaa syvemmälle.

(Voi LÄÄH miten pitkä teksti)