Epämääräistä höpinää

Viime viikolla oli Operaatio Puujalan viimeisiä tapaamisia. Tällä kertaa minua oli vastassa eräs operaattorinainen, jota olin nähnyt parilla aikaisemmalla kerralla operaation alkupuolella. Panin häntä... Siis... panin hänet merkille jo silloin ensimmäisillä kerroilla, kun näin tämän tapauksen. Ensinnäkin hän oli minun silmillä nähtynä aika söpö. Ja toisekseen hän oli myös sellainen, josta pystyi tekemään helposti kuvitelmia (ja nyt tämä tapaus oli siis eri henkilö mitä aikaisemmassa kirjoituksessa). Ja vielä kolmantena juttuna oli silloin alkukerroilta jokin sellainen outo "viba", jonka hänestä sain, kun juttelin lyhyesti hänen kanssaan. En tiedä oliko se jonkinlaista "varausta ilmassa" tai jotakin muuta, en osaa sanoa, vai kuvittelinko asian vain mielessäni mutta joka tapauksessa.

Mutta viime viikolla siis, kun näin häntä uudestaan, niin minua ainakin hymyilytti. Jos ei ulkoisesti näkynyt hymyä, niin ainakin mielessä suupieleni osoittivat ylöspäin. Operaatioon liittyvät hommat tuli hoidettua ja mitään muuta ihmeellistä ei sillä kerralla tapahtunut. Illalla kuitenkaan uni ei meinannut tulla, kun tämä nainen jäi pyörimään mieleen... Minua ärsyttää tässä hieman se, että tämäntyyppiset "epäselväksi" jääneet tapaukset jäävät vainoamaan ja kaivelemaan mieltäni pitkäksi aikaa. Ja tämän päälle vielä ne päässä pyörivät "entäs jos..." ja "olisi pitänyt..." tyyppiset ajatukset, niin ei hyvä...