10 Vee

Tänään on eräänlainen "juhlan" paikka. Aivan tarkalleen en kuitenkaan pysty sanomaan, että onko se merkkipäivä tänään, oliko se viime viikolla vai viime vuonna. Sen verran tapahtumasta on jo aikaa, että päivämäärä on hautautunut historian hämäriin. Sen kuitenkin muistan, että se tähän johonkin helmi-maaliskuun tienoille ajoittuu. Koitin kyllä kaivella tietokoneelta ja kalentereista, että olisiko jonnekin jäänyt tuosta mitään merkintää mutta en löytänyt mitään. Ja lieneekö tuolla nyt enää tässä vaiheessa mitään väliäkään, jos heittoa tulee päivä, kuukausi tai vuosi. Kun tänään sattuu olemaan niin sopiva päivämäärä, joka sisältää kolmosta ja kolmeatoista (13.03.2013), niin sovin itseni kanssa, että tänään on tuo kyseinen merkkipäivä.

Olisi voinut leipoa vaikka täytekakun mutta eipä siitäkään olisi juuri iloa, kun ei sitä kaikkea ehtisi syödä ennen kuin se pilaantuisi. Mutta kymmenen vuotta, se on jo kohtalaisen pitkä aika. Sinä aikana ehtii tapahtua kaikenlaista, tai olla tapahtumatta. Jos vähän yrittää saada perspektiiviä tuohon aikamäärään, niin helpoiten se ehkä käy, kun miettii vaikkapa viisivuotiasta lasta ja aikaa siitä eteenpäin. Kymmenessä vuodessa tuosta viisivuotiaasta tulee viisitoista vuotta vanha. Sinä aikana hän kasvaa pituutta ehkä puoli metriä, käy peruskoulun ensimmäiseltä luokalta sinne viimeiseen luokkaan saakka, ehkä saattaa jopa seurustellakin tuon aikajakson loppupäässä.

Lapsukaiset on nyt lapsukaisia ja niille sattuu ja tapahtuu. Aikuisille sen sijaan ei ehkä tapahdu niin paljoa tuossa ajassa. Riippuu tietysti mistä kohdin aikajanaa sattuu tarkastalemaan, voihan se olla, että jollekin sattuu ja tapahtuu kaikenlaista aikuisiälläkin. Jos tarkastellaan allekirjoittaneen elämää viimeisen kymmenen vuoden ajalta, niin kaikki sellaiset suuremmat muutokset on laskettavissa yhden käden sormilla, ja nämäkin tapahtumat sijoittuvat enemmässä määrin sinne tarkastelujakson alkupäähän. Eli voidaankin laskea, että tarkastelujaksosta vuositasolla n. 60-70 % on ollut sitä tasaisen tappavan tylsää perusharmaata arkea.

Jos jotakin pitäisi vielä mainita tästä periodista, niin alkupuoli eli ensimmäiset viisi vuotta olivat hieman hankalia. Loppua kohden vuodet ovat helpottaneet ja pari viimeistä vuotta on ollut aika seesteistä ja rauhallista aikaa niin kehon kuin mielenkin osalta. Ja mikäli tulevaisuutta haluaa ennustaa, niin luultavasti seuraavat kymmenen vuotta menevät yhtä helpolla kuin nämä pari viimeistä vuotta.

Tämän kummempia juhlapuheita pitämättä itse itselleni toivottaen: Kippis ja hyvää 10-vuotispäivää kosketuksettomuuden johdosta!