Frustraatioita

Tänään oli töissä sellainen päivä. Varsinkin iltapäivästä minkään asian tekeminen ei tahtonut sujua oikein mitenkään, kun veri oli paennut aivoista ihan jonnekin muualle.

Tuohon voisi osaltaan laskea syyksi sen, että viime päivinä olen joutunut olemaan enemmän tekemisissä Neiti HerkkuPepun kanssa. Ja välillä on myöskin pitänyt ohjeistaa tai käydä kyselemässä jotakin Rouva NamiPepulta. Kun siinä työasioiden lomassa tulee katseltua jotakin ihan muuta kuin työasioita, niin ei ihmekään, jos lahkeessa alkaa pullottamaan. Olisi mielenkiintoista nähdä heidän naamansa, jos he saisivat tietää miten siveettömiä ajatuksia minulla liikkuu mielessä heidän kanssa työskennellessään.

Jos ei töissä saa rauhaa sellaisilta ajatuksilta, niin ei sitä välttämättä saa asunnollakaan. Olen pannut merkille, että kun talon vieraspaikalla seisoo eräs tietty auto, niin voi olla lähes täysin varma, että naapurista kuuluu illalla erään fyysisen toiminnan johdosta syntyviä äännähdyksiä. Ja nyt se auto on ollut viimeisen parin illan aikana tuossa parkissa, saa nähdä tuleeko se myös tänä iltana siihen.

Alan olla kohta niin lähellä jonkinlaista katkeamispistettä, että on pakko ryhtyä tekemään jotakin. Ei tästä tule muuten yhtään mitään, kun kaikenlaiset turhautumat patoutuvat ja kasautuvat entistä suuremmaksi apinaksi selkään. Ja jos se selässä oleva apina pääsee lopulta riehaantumaan, niin tiedä sitten miten siinä lopulta käy.