Staattinen

Muutamia postauksia sitten, yhden kirjoituksen kommenteista voi päätellä, että olen ihminen, joka pitää tasaisesta menosta. Ja tuohon pitää vielä lisätä vielä, että myös muuttumattomasta. Helpoiten tuo asia varmasti näkyy ulkoisessa olemuksessani ja asuntoni sisustuksessa. Asunnon sisustus on pysynyt melko lailla siinä tilassaan siitä lähtien, kun tähän koppiin muutin. Tietysti pientä huonekalujen uudelleensijoittelua tapahtui niiden lisääntyessä mutta pääpiirteissään asiat ovat pitäneet paikkansa. Välillä saattaa joku tuoli vaeltaa johonkin toiseen paikkaan väliaikaisesti jonkun romukasan tieltä mutta se perusjärjestys on ja pysyy. Ei sen puoleen, asunto on pohjaltaan ja kooltaan sellainen, että ei täällä kovin monella tavalla näitä kalusteita voi pyöritellä.

Ulkoinen habitus on myös pysynyt pitkälti samana. Vaatetustyyli on ehkä eniten muuttunut, koulussa käytin tietynlaisia vaatteita ja nyt työelämässä vähän toisenlaisia. Uusia vaatteita ei ole tullut pahemmin juuri ostettua mitenkään "muodin" vuoksi vaan hankintoja on tehty enemmänkin tarpeiden pohjilta. Periaatteena on ollut, että entiset kirjaimellisesti kulutetaan puhki ennen uuden ostamista. Niin ja se hiustyylikin on pysynyt uskollisesti samanlaisena sieltä jostain yläasteelta tai lukioajoista lähtien.

Minkälainen ulkoa, niin sitä myös sisältä. Yleensäkään en pidä isoista muutoksista. En tiedä miksi, mutta niin se vain on. Jos jotakin odottamatonta tai ennalta-arvaamattomaa tapahtuu, niin revin siitä hirveästi stressiä. Kesälomalta löytyy tähänkin hyvä esimerkki. Piti mennä paikasta A paikkaan B mutta matkalla kuljetusvälineeseen tulleen häiriön takia suunnitelmat hieman muuttuivat. Lopulta olin kuitenkin paikassa B, hieman normaalia myöhemmin mutta kuitenkaan ilman mitään minulle koitunutta harmia/tappioita. Eli siis sellainen tapaus, jonka joku toinen olisi ehkä ohittanut lähinnä olankohautuksella. Minä sen sijaan en saanut sinä iltana/yönä nukuttua kunnolla. Valvoin varmaan yhteen asti yöllä sängyssä pyörien ja miettien tuota tapahtumaa ja lopulta kun sain unenpäästä kiinni, niin heräsin muistaakseni siinä joskus neljän aikaan (seuraavana päivänä oli olo hieman tööt). Ja eipä tuokaan niin uutta ole, tuollaista iltaunettomuutta on sattunut silloin, jos seuraavana päivänä on pitänyt lähteä jonnekin päivän mittaiselle työmatkalle.

Niin sitä piti sanomani, että jos johonkin minua koskettavaan isompaan (tai pienempään) asiaan haluaa muutosta, niin siitä pitäisi informoida minua mielellään kuukautta tai paria ennen (ja lomakkeet kolmena kappaleena). Saattaa kuulostaa paljolta mutta sen verran aikaa asian märehtiminen ja siihen suhtautumisen löytäminen vie minulta. Jos en ole saanut prosessoida ajatuksia ja asennoitua asiaan omassa tahdissa, niin hyvin suurella todennäköisyydellä olen vastakarvaan asiassa. Jos joku asia yllättää minut, niin ajatukset heittävät silloin ajukopan sisällä volttia. Parhaiten ehkä sitä kuvastaisi tällainen surmanajaja eli sellainen mopomies, joka ajaa sillä pärrällään pallon sisällä ympäri. Niin sellaiselta se minun pään sisällä välillä tuntuu niiden ajatusten pyöriessä villisti ympyrää.

Loppuun vielä yksi, ehkä hölmöltäkin kuulostava, yksityiskohta minusta, jota en ole kenellekkään milloinkaan kertonut: Joskus haaveilin sellaisesta isosta, ehkä noin kahden nyrkin kokoisesta, peilikirkkaasta teräskuulasta, johon olisi kaiverrettu teksti "Jotta olisi edes jotakin pysyvää".