Päätä kuuseen

Ei ole tullut kirjoitettua mitään nettideittailusta sitten viime huhtikuun, koska sillä rintamalla ei ole tapahtunut juuri mitään. Noh, nyt tammikuussa siihen tuli poikkeus. Yhdellä kertaa minua lähestyttiin viestillä ja toisella kerralla minä lähestyin viestillä.

Ensimmäisessä tapauksessa nainen lähestyi tyhjää (ei esittelytekstiä) profiiliani vain siksi, koska "synkkausprosentti" oli 100. Tai niin se ainakin hänelle oli näyttänyt, minulla oli ihan toinen lukema. Lähetetty viesti oli lyhyt ja en sen perusteella odottanut mitään ihmeellistä. Vastasin ja sain toisen hyvin lyhyen viestin takaisin, josta jo näki, että tästä ei tule nyt hevon *krhm*akaan. Laitoin vielä lyhyen lauseen vastaukseksi ja siihen loppui sekin viestintä.

Toisessa tapauksessa bongasin toisaalta netistä yhden ilmoituksen. Se oli sopivan lyhyt, ytimekäs ja kun satuin sopimaan vielä "haarukkaan", niin kirjoittelin viestiä. Tein vastauksen vähän samalla tyylillä kuin ilmoituskin oli tehty ja pistin sitten sen menemään. En kohdistanut mitään toiveita tuohon, koska monesti on saanut laittaa viestiä ilman, että vastausta on tullut takaisin. Puolen tunnin päästä viestini lähettämisestä lätkähti housuuni melkein puolen kilon savijötkäle, kun säikähdin sähköpostiohjelman kilauttamaa merkkiääntä vastaanotetun viestin merkiksi. Noh, vähän taas viestin vaihtoa ja kohta typykkä pyytää kuvaa. Laitan sellaisen menemään ja kohtapuoliin tuleekin se odotettu "kivakiittieikiitos"-tyylinen viesti ja tämäkin kosahtaa sitten siihen, joka nyt ei kyllä yhtään ihmetyttänyt. Yleensä kuvan lähettämisen jälkeen viestittely 100 % tapauksista on loppunut siihen paikkaan.

Siinäpä taas ne minun jännääkin jännemmät seikkailut nettideittailun ihmeellisessä maailmassa.

PS. Ensi kirjoituksessa julkaisen oman kuvani ihan puhtaasti testausmielessä. Testataan ja katsotaan miten monta lukijaa sillä saa karkotettua.